Kaivuutyöt, maansiirto ja anturat

Niin lähti homma käyntiin tontilla. Kutakuinkin vuosi sitten aloitettiin suunnittelu ja monta käännettä myöhemmin ollaan tässä pisteessä. Näin kauan kesti päästä itse kuskin paikalle, mutta toivotaan että kaikki käytetty aika on tämän arvoista.

Perustusurakasta vastaa Pohjolan Perustus. Myönnetään, ratkaisu on meille helppo – avaimet käteen. Marko Tapion suositukset olivat sen verran hyvät, että uskalsimme antaa pallon tästä kokonaisuudesta hänelle. Toisaalta juuri nyt ei olisikaan mitään mahdollisuutta osallistua tekemiseen itse. Eikä kompetenssia, joten tehkööt ne, jotka osaa.

Nyt saisi pysyä sää leutona, jotta saadaan kellari ja autokatos valmiiksi ennen kovia pakkasia. Ja lämmintä talveahan on jo ehditty ennustella siellä ja täällä.

Äskeinen säätiedotus lupasi lämmintä vielä ensi viikoksi, joten sekin on hyvä.

Maaperä oli odotetusti moreenia

 

Suunnilleen tältä paikalta siirrettiin kaunis tammi ylemmäs tontille

Talvisaikaan meri näkyy hyvin.

Anturamuotit melkein tehty. Jos hyvin käy, anturat valetaan huomenna.

Advertisement

No one said it is going to be easy

Edellisestä kerrasta on niin paljon aikaa, etten ollut enää edes muistaa koko blogia. Olisi varmaan terapeuttista kirjoittaa kaikesta siitä, mitä tässä välissä on tapahtunut, mutten oikein ole koskaan luottanut terapeutteihin. Palaan likaisiin ja rasvaisiin yksityiskohtiin tuonnempana kunhan olen löytänyt sopivan kulman kirjoittaa niin, ettei jälkipyykki lähde käsistä.

Ei varmaan mitään sellaista, johon muutkin rakennuttajat eivät olisi törmänneet: pari kuukautta on mennyt ihmetellessä rakennusalan menoa lähinnä kustannuslaskennassa. O Tempora, O Mores – ei muuta voi sanoa. Ensin menee useampi viikko siihen, että saa tarjouksen. Kun sen sitten saa, täytyy varautua häkeltymiseen: parin rivin tarjouksia ihmetellessä menee itsekin sanattomaksi. Jos pyytää kustannuksia breikattuina saa vastaukseksi joko täydellisen mykkäkoulun tai väheksyvää tuhinaa. Kustannukset eivät sitten vissiin kestä läpinäkyvyyttä tai sitten ne saattavat paljastaa jonkun laskutaidottomuuden. Lopputulos on se, ettei olla tähän mennessä uskallettu käynnistää työmaata, koska ei lopullista hintaa tiedä kukaan. Hyviä arvailuja on kuultu – ihan nk. ammattilaisiltakin. Niiden ongelma on, että ovat jakautuneet useammalle satatuhatluvulle. Vielä kun otetaan se mustalainen povaamaan niin saadaan hajontaa oikein kunnolla. Bassibazuukit ja ektoplasmat!

Tämä kaikki on oikeastaan ajanut pohtimaan sitä, miten  ensimmäistä taloaan rakennuttava tavis pääsisi itse kuskin paikalle hankkeessa, eikä isot pojat veisi kuin sokeaa poikaa risukasassa.

Vaikka olisi lukenut kaikki mahdolliset rakennustietosäätiön julkaisemat oppaat omakotirakentajalle – ja uskokaa pois, melkein ne kaikki olen lukenutkin – yhdestäkään ei ole käytännön työkaluksi joka toimisi rakennuttajan selkeänä käsikirjoituksena läpi koko rakennusprojektin. Sellainen urakkaohjelma, jossa joka ikinen vaihe suunnittelijan briefauksesta lopputarkastukseen olisi kirjattu alas, jokaiselle vaiheelle olisi olemassa selkeä työkuvaus, hinta, aikataulu ja  tyhjä viiva, jolle saa kirjoittaa vastuuhenkilön nimen. Ilman sitä on ihan muiden armoilla. Tämä ei tietenkään päde, jos ostaa talon avaimet käteen -ratkaisuna. Se maksaa huomattavasti enemmän. Siinä syy miksi me emme sellaiseen lähde. Nyt sitten kootaan vielä käsikirjoitusta parin hyvän ammattilaisen kanssa. Jos jollain lukijoista on hyvä pohja urakkaohjelmaksi, saa laittaa tulemaan – tai vinkata mistä sellaisen löytää. Palkitsen sen jotenkin.

Tärkein pointti tässä postauksessa on kuitenkin se, että kaivuri tulee tontille viimeistään 15. marraskuuta. Siitä lähtee perustushommelit käyntiin. Tammikuun loppuun mennessä kellari pitäisi olla tehty ja päästään tekemään runkoa.

Silmä pilkekulmassa

Klapeja näyttää tulevan kymmeneksi vuodeksi. Saapa nähdä, käykö niinkuin lapsuudenkodin naapurille, joka hullaantui alunperin omalta tontilta kaatamistaan polttopuista niin, että on tehnyt klapeja nyt naapurienkin metsistä 38 vuotta yhteen menoon niin paljon, että ei ehdi entisiä polttaa kun jo uutta satsia pukkaa. En ole viime aikoina käynyt kuikuilemassa siellä päin, mutta liiterillä on kuulemma kokoa enemmän kuin talolla.

Suurimpien halkaisija on n. 50 cm. Tulisi äitiä ikävä jos pitäisi jollain omakotiyhdistyksen sähkövatkaimella näitä pilkkoa.

Yllättävän paljon klapeja nyt sitten on. Tai pilkettä, niinkuin kielenhuoltotoimiston tädit sanovat. Jokunen  ohikulkija on jo pysähtynyt taivastelemaan ja muuan on kysynyt, josko niitä olisi myytäväksi asti. Varmaan olisikin, mutta ehkä yritän saada ne varastoitua jonnekin kulmaan.

Ilman Joukon klapikonetta ja traktoria tämäkin hanke olisi kuivunut kasaan ja tyhmä-tommi hakkaisi halkoja tylsällä kirveellä tästä eteenpäin joka ikinen ilta aina vuoteen 2014. Jouko ansaitsee julkisen kiitoksen lisäksi palkkion, jota en ole vielä keksinyt. Jotain ruhtinaallista kumminkin.

Mykistävän hieno vehje tuollainen Pilkemaster 30on. Kaikki jotka surisee, kolisee ja pärisee toimii muutenkin. Yllättävän helppo käyttää, vaikka pavlovin koiratkin todennäköisesti oppivat nopeammin välttämään kivun aiheuttajaa kuin minä. Kun päivän aikana onnistuu nojaamaan paljaalla pohkeella n. 40 kertaa kiehuvaa hydrauliöljyä sisältävään peltisäiliöön, luulisi oppivan. Vaan ei opi. Kaikki sormet, varpaat ja raajat sentään on vielä. Olen muuten sitä mieltä, että jokaisella miehellä pitäisi olla tuollainen traktori, vaikkei sille liiemmälti käyttöä olisikaan.

Kyl joku johndeere pitäis olla itelläki.

Edellisiin talkoisiin ei kauheesti innokkaita ilmoittautunut :) Klapien kanssa kaavailin jonkinlaisia, mutta tehdään tällä kertaa niin päin, että te kerrotte millaiset talkoot pitäisi olla, jotta väkeä tulisi.

Puutarhasuunnittelua

Tyvestä puuhun ja sitä rataa. Nyt alkaa myös puutarhasuunnitelma hahmottua. Koska päähäpinttymä on japanilainen puutarha, sehän tehdään. Ja taas turvauduttiin ammattiauttajaan: Mikko the Puutarhuri (eri Mikko kuin puunleikkaaja) vietti päivän tontilla fiilistelemässä ja parhaillaan miettinee kasviluetteloa. Siitä lisää kun saadaan lista kouraan.

Japanilainen puutarha tulee tien puolelle, eli alhaalta katsottuna talon vasemmalle puolelle, joka on ilmansuuntana pohjoiseen.

Koska Suomen kesä on niin lyhyt, japanilainen puutarha sopii tänne hyvin. Sen suunnittelussa mietitään myös, miltä kasvit näyttävät eri vuodenaikoina - ja että puutarha on esteettinen myös silloin kun aurinko ei paista

Talon alakertaan, saunan yhteyteen tulee Furo, josta aukeaa näkymä suoraan japanilaiseen puutarhaan. Tällaista fiilistä haetaan, joskin kooltaan vähän pienempänä.

Etelän puolelle tulee oleskelupiha ja Mikon spesiaali, perhosbaari. Tontin eteläreunalle istutetaan pitkä syreeniaita, ehdottomasti kuulemma Pälkäneen kantaa.

Tuntuu taas kerran siltä, että tämäkin suunnittelu on hyvä tehdä jo tässä vaiheessa; lähinnä siksi, että osataan siirtää maamassat ja kaivuuhommissa eteen tulevat isot kivet oikeisiin paikkoihin tontilla – eikä ainakaan teoriassa tarvitsisi lähteä ajamaan maata tässä vaiheessa pois ja vuoden päästä tuodaan samanlaista kamaa kuorma-autolasteittain takaisin. Tämä on siis tarkoitus, edellyttäen että tontille kulku ja materiaalilogistiikka ei mene sekaisin kasojen takia. Siinä saattaa rakentajien hermot olla koetuksella, jos mistään ei saa ajaa tai tavaraa ei saa varastoida kun keltanokkarakentajat haluaa tehdä puutarhan ennen taloa.

Saha soi

Viime tiistaina saatiin tontin raivaus käyntiin. Joskus keväällä ajattelin, että äkkiäkös muutaman koivun itsekin kumoaa – jos ei muuta niin vanhoilla meriiteillä.

Tältä näytti ennen kuin yhtään puuta oli kaadettu

Näin jälkikäteen ajatellen ainut järkevä tapa oli ottaa sinne Tmi Mikko Pajuniemi hommiin.

Parissa tunnissa 13 isoa koivua oli kaadettu tarkasti niin, että naapureille, ajoneuvoille tai ylipäätään millekään olisi koitunut vahinkoa. Tunkin avulla Mikko sai puut kellahtamaan juuri sinne, mihin haluttiin. Edes vaimon istutukset ei kärsineet ja onnistuimme säilyttämään muutaman kauniin nuoren tammen, jotka olisi tarkoitus siirtää tontilla uuteen paikkaan kun kaivuri tulee paikalle.

Olin tilaamassa klapikonetta seuraavaksi aamuksi, mutta siinä vaiheessa kun tontti näytti siltä, että vihainen trombi olisi pyöritellyt kasvustoa täydellä voimallaan, jätin puhelun klapimiehelle soittamatta  ja otin napakan otteen Stihlistä.

Valon määrä tontilla lisääntyi merkittävästi

parikymmenmetristen koivunrunkojen karsinta on ihan pikku juttu

Kesälomaansa viettävien naapurien riemuksi moottorisaha on laulanut viikon jokaisena päivänä aamusta iltaan. Vielä näkyy hymyä rajan takana, mutta jos tässä vielä kauan menee, voi olla että posket alkaa kiristyä ja hymystä tulee irvistys.  Joka aamu huijaan Tyhmä-Tommin uskomaan, että nyt ollaan jo voiton puolella. Hah, ei olla.

"Kyl se tästä"

 

Eilen sain talkooapua, jota ei edes tarvinnut maanitella. Kaverini Jouko tykkää puuhommista ja tuli päiväksi sahaamaan. Startti oli just kirkonmenojen aikaan ja neljään mennessä kaikki rungot oli pätkitty. Nyt on enää ”pikkuhomma”, että saadaan pätkät kannettua yhteen kasaan odottamaan klapikonetta. Ehkä sen vuoro on viimein ensi sunnuntaina.

Polttopuita tulee vuosiksi eteenpäin. Laskeskelin, että nelisenkymmentä hiettokuutiota yhteensä.Jahka kaikki saadaan pätkittyä, "enää" klapitus ja polttopuiden roudaaminen tontille sellaiseen nurkkaan, ettei kasat ole rakennustöiden tiellä. Ensi sunnuntaina olis talkoot.. anyone? :)

Mistäs jatkais?

Jos Suomi onkin pysähdyksissä kesällä, Mathildedalissa sentään tapahtuu. Mainion kesäteatterin lisäksi venesatamassa on meneillään sellainen näytelmä, että tuskin edes itse Aleksandr Ostrovski olisi pystynyt kirjoittamaan moista, vaikka aiheet (itsekkyys ja rahanahneus) tuttuja olivatkin. Monen harmiksi ranta ei juuri nyt vastaa sitä käsitystä Mathildedalista, mikä sen pitäisi olla. Toivottavasti tilanne laukeaa jotenkin. Ihme urpoilua, sanon minä. Onkohan syynä siihen se, että viisaus ja maanomistus harvoin viihtyvät samassa osoitteessa..?

Raksaprojektissakin mennään eteenpäin isoin askelin. Pitkä tauko blogin päivittämisessä on johtunut enimmäkseen ulkomaanmatkailusta, mutta nyt asiat tapahtuvat vauhdilla: rakennuslupa tuli vajaassa kahdessa viikossa, LVIS-suunnittelu on täydessä käynnissä, puutarhasuunnitelma tehty, urakoitsijoilta pyydetään parhaillaan tarjouksia ja tontin raivaus on työn alla. Viimeksi mainittu oli ajatuksen tasolla ”pikkujuttu”; ammattimies kaatoi puut (taitava kaveri muuten, suosittelen lämpimästi!) ja päätin itse tehdä karsimisen ja pätkiä rungot polttopuiksi. Ajattelin suoriutuvani siitä päivässä tai max. kahdessa, mutta kun 13 isoa koivua (korkeimmillaan 20m) vedetään nurin 1000 neliön tontille, on siinä vähän enemmän hommaa.. kolmen päivän riuhtomisen jälkeen olen saanut peräti viisi runkoa käsiteltyä. Jippijai. Ja vielä pitäisi koko kasa huitaista klapeiksi. Saa nähdä onko sillä saralla valmista jouluun mennessä.

Talon lopulliset kuvat on tässä. Alkuperäisen suunnitelman mukainen toinen (tai laskutavasta riippuen – kolmas kerros) jätettiin pois monestakin syystä. Hinta ei ollut tärkein, jos kohta se ei ollut myöskään pienin syy. Kaavan laatija ei ole tullut ehkä aikanaan ajatelleeksi, minkälaisia torneja kaava mahdollistaa. Meidän tapauksessamme rakennuksen korkeus alarinteen puolella olisi ollut melkein 12 metriä maasta harjaan. Liian korkea koko kylään ja liian korkea naapureita ajatellen.

Nyt ollaan tyytyväisiä: talosta tulee musta, siinä on sopivasti ruukin henkeä modernilla otteella ja se muistuttaa Monopoly-taloa. Toisin sanoen, talo on juuri niin simppeli kuin toiveissa oli, mutta silti siinä on joku juju. Moni  saattaa olla eri mieltä mutta so what, siitä tulee meidän koti. Sellainen kuin me haluamme, koska emme tunteneet vetoa valmistaloja kohtaan, mikä taas sopii jollekin muulle. Avaan jatkossa enemmän valintoja ja ratkaisuja, joihin olemme päätyneet. Ehkä seuraavaan postaukseen ei mene kahta kuukautta..

 

24 tuntia

Suunnilleen puoli vuotta on tuntunut siltä, että silloin kun asiat menevät omalla painollaan eteenpäin, vauhti ei päätä huimaa. Välillä on turhauttanut siihen malliin, että myös epäilys on päässyt hiippailemaan mieleen. Silti vaan on menty sinnillä eteenpäin alkuperäisen vision mukaan. Mitä sitä vaihtelemaan. Asiat laitettiin alulle yksi kerrallaan; nykyinen asunto annettiin myyntiin, tilapäiskoti hakuun läheltä rakennuspaikkaa, mikä tarkoittaa myös lapsen koulun vaihtamista. Sekään ei ole ihan pikkujuttu, joten piti löytää päivä uuteen kouluun tutustumiseen. Muutto aiheuttaa myös toisen auton hankkimisen ja mikäpä olisikaan parempi vaihtoehto rakentajalle kuin pakettiauto. Ihan ensiksi ajattelin hakea sen Saksasta, koska siellä autojen kunto saattaa olla parempi ja kilometrejä vähemmän. Sopivaa yksilöä on kuitenkin ollut vaikea löytää sekä Saksasta että Suomesta. Näiden lisäksi talon suunnittelussa ollaan oltu vähän aikataulusta myöhässä. Keskeneräiset asiat aiheuttavat yleensä eniten stressiä, joten läheiset ovat saattaneet aistia pientä jännitystä ilmassa..

Suunnitelmat on suunnitelmia niin kauan kunnes ne alkavat muuttua tekemiseksi. Viime viikolla asiat alkoivat tapahtua sen kummemmin suunnittelematta, 24 tunnin aikana: saimme arkkitehdilta kuvat, joihin ei ollut mitään lisättävää, nykyinen asunto meni kaupaksi ja sopiva auto löytyi. Lapsi oli tutustumassa uuteen kouluunsa ja sai heti kavereita. Lähtiessä totesi, että tää on tuhat kertaa parempi koulu kuin entinen. Tuliko muuten mainittua, että rakennusajaksi vuokraamamme väliaikainen asunto sijaitsee 100 metrin päässä koulusta..

Epäilemättä mutkaista tietä on edessä vielä, mutta nyt on hyvä nauttia helpotuksen tunteesta ennen kuin uudet hommat pukkaa niskaan; seuraava tapahtumien ketju alkaa muutolla motivaatiokämppään tulevana viikonloppuna.

 

”Mites se teidän taloprojekti?”

Niinpä. Mites.

Suunnittelussa lähdettiin vähän hakemaan uutta vauhtia paristakin syystä, joista ensimmäinen oli suunnitellun rakennuksen koko ja toinen budjetti. Aivan, tälle projektille tosiaan on olemassa muutama tylsä rajoite, johon pitäisi sovitella toiveet ja tarpeet sen lisäksi, mitä voi rakentaa.

Tähän mennessä on oppinut ainakin sen, että tavisrakentajana ei tiedä mistään mitään ja päätöksiä pitäisi tehdä. Ja kun päätöksenteon tueksi ei paljon faktaa ole käytettävissä, pitäisi mennä fiilispohjalta ja toivoa parasta. Alan pikkuhiljaa ymmärtää niitä, jotka eivät yhdestä projektista selvittyään  lähde toista taloa rakentamaan. Eli nautitaan nyt täysillä tästä ainutkertaisesta kokemuksesta.

Lupakuvat saataneen rakennusvalvontaan ennen lomia, eli aikataulusta ollaan vähän myöhässä, mutta parempi näin päin kuin että rymisteltäisiin eteenpäin ilman selvää käsitystä kokonaisuudesta. Ei meillä edelleenkään ole kiire.

Nykykoti myyntiin

Tulevan rakentajan pitkällä tehtävälistalla voi vetäistä viivan yhden homman yli, sillä tänään laitettiin viimein nykyinen asunto myyntiin. Kokeillaan ensin ihan itse, vaikka Salossa perinne onkin kääntyä heti kiinteistövälittäjien puoleen.

Alunperin meidän piti asua tässä max 2 vuotta ja aloitella rakentaminen jo 2008. Kolme ylimääräistä vuotta meni, mutta ei se mitään – olipa pidempi koeaika. Nyt on seutu paremmin tuttu ja varmasti kotiuduttu Varsinais-Suomeen.

Oikotieltä löytyy asunnon myynti-ilmoitus ja sitä saa kernaasti levitellä. Ostotarjoukset myös erittäin tervetulleita.

Seuraava pysyvä osoite Mathildedal.

entäs jos..

..kakka osuu tuulettimeen ja käy vaikkapa näin? Unelmasta voi tosiaan tulla painajainen, niinkuin Petelle ja Kirsille tässä tapauksessa on käynyt. Pitää olla aika zen, että ei yksin tein käy muotoilemassa urakoitsijan ja muiden osallisten kasvoja betonilapiolla ihan uusiksi. Olisi siinä onnettomuustutkintalautakunnalla ihmettelemistä.

Asian ainut valoisa puoli on, että sosiaalinen media on kyllä aika tehokas väline varmistamaan huonon kellon kuuluminen mahdollisimman kauas. Muutaman toimijan voi olla vaikea saada urakoita jatkossa.