Kaivuutyöt, maansiirto ja anturat

Niin lähti homma käyntiin tontilla. Kutakuinkin vuosi sitten aloitettiin suunnittelu ja monta käännettä myöhemmin ollaan tässä pisteessä. Näin kauan kesti päästä itse kuskin paikalle, mutta toivotaan että kaikki käytetty aika on tämän arvoista.

Perustusurakasta vastaa Pohjolan Perustus. Myönnetään, ratkaisu on meille helppo – avaimet käteen. Marko Tapion suositukset olivat sen verran hyvät, että uskalsimme antaa pallon tästä kokonaisuudesta hänelle. Toisaalta juuri nyt ei olisikaan mitään mahdollisuutta osallistua tekemiseen itse. Eikä kompetenssia, joten tehkööt ne, jotka osaa.

Nyt saisi pysyä sää leutona, jotta saadaan kellari ja autokatos valmiiksi ennen kovia pakkasia. Ja lämmintä talveahan on jo ehditty ennustella siellä ja täällä.

Äskeinen säätiedotus lupasi lämmintä vielä ensi viikoksi, joten sekin on hyvä.

Maaperä oli odotetusti moreenia

 

Suunnilleen tältä paikalta siirrettiin kaunis tammi ylemmäs tontille

Talvisaikaan meri näkyy hyvin.

Anturamuotit melkein tehty. Jos hyvin käy, anturat valetaan huomenna.

No one said it is going to be easy

Edellisestä kerrasta on niin paljon aikaa, etten ollut enää edes muistaa koko blogia. Olisi varmaan terapeuttista kirjoittaa kaikesta siitä, mitä tässä välissä on tapahtunut, mutten oikein ole koskaan luottanut terapeutteihin. Palaan likaisiin ja rasvaisiin yksityiskohtiin tuonnempana kunhan olen löytänyt sopivan kulman kirjoittaa niin, ettei jälkipyykki lähde käsistä.

Ei varmaan mitään sellaista, johon muutkin rakennuttajat eivät olisi törmänneet: pari kuukautta on mennyt ihmetellessä rakennusalan menoa lähinnä kustannuslaskennassa. O Tempora, O Mores – ei muuta voi sanoa. Ensin menee useampi viikko siihen, että saa tarjouksen. Kun sen sitten saa, täytyy varautua häkeltymiseen: parin rivin tarjouksia ihmetellessä menee itsekin sanattomaksi. Jos pyytää kustannuksia breikattuina saa vastaukseksi joko täydellisen mykkäkoulun tai väheksyvää tuhinaa. Kustannukset eivät sitten vissiin kestä läpinäkyvyyttä tai sitten ne saattavat paljastaa jonkun laskutaidottomuuden. Lopputulos on se, ettei olla tähän mennessä uskallettu käynnistää työmaata, koska ei lopullista hintaa tiedä kukaan. Hyviä arvailuja on kuultu – ihan nk. ammattilaisiltakin. Niiden ongelma on, että ovat jakautuneet useammalle satatuhatluvulle. Vielä kun otetaan se mustalainen povaamaan niin saadaan hajontaa oikein kunnolla. Bassibazuukit ja ektoplasmat!

Tämä kaikki on oikeastaan ajanut pohtimaan sitä, miten  ensimmäistä taloaan rakennuttava tavis pääsisi itse kuskin paikalle hankkeessa, eikä isot pojat veisi kuin sokeaa poikaa risukasassa.

Vaikka olisi lukenut kaikki mahdolliset rakennustietosäätiön julkaisemat oppaat omakotirakentajalle – ja uskokaa pois, melkein ne kaikki olen lukenutkin – yhdestäkään ei ole käytännön työkaluksi joka toimisi rakennuttajan selkeänä käsikirjoituksena läpi koko rakennusprojektin. Sellainen urakkaohjelma, jossa joka ikinen vaihe suunnittelijan briefauksesta lopputarkastukseen olisi kirjattu alas, jokaiselle vaiheelle olisi olemassa selkeä työkuvaus, hinta, aikataulu ja  tyhjä viiva, jolle saa kirjoittaa vastuuhenkilön nimen. Ilman sitä on ihan muiden armoilla. Tämä ei tietenkään päde, jos ostaa talon avaimet käteen -ratkaisuna. Se maksaa huomattavasti enemmän. Siinä syy miksi me emme sellaiseen lähde. Nyt sitten kootaan vielä käsikirjoitusta parin hyvän ammattilaisen kanssa. Jos jollain lukijoista on hyvä pohja urakkaohjelmaksi, saa laittaa tulemaan – tai vinkata mistä sellaisen löytää. Palkitsen sen jotenkin.

Tärkein pointti tässä postauksessa on kuitenkin se, että kaivuri tulee tontille viimeistään 15. marraskuuta. Siitä lähtee perustushommelit käyntiin. Tammikuun loppuun mennessä kellari pitäisi olla tehty ja päästään tekemään runkoa.

Silmä pilkekulmassa

Klapeja näyttää tulevan kymmeneksi vuodeksi. Saapa nähdä, käykö niinkuin lapsuudenkodin naapurille, joka hullaantui alunperin omalta tontilta kaatamistaan polttopuista niin, että on tehnyt klapeja nyt naapurienkin metsistä 38 vuotta yhteen menoon niin paljon, että ei ehdi entisiä polttaa kun jo uutta satsia pukkaa. En ole viime aikoina käynyt kuikuilemassa siellä päin, mutta liiterillä on kuulemma kokoa enemmän kuin talolla.

Suurimpien halkaisija on n. 50 cm. Tulisi äitiä ikävä jos pitäisi jollain omakotiyhdistyksen sähkövatkaimella näitä pilkkoa.

Yllättävän paljon klapeja nyt sitten on. Tai pilkettä, niinkuin kielenhuoltotoimiston tädit sanovat. Jokunen  ohikulkija on jo pysähtynyt taivastelemaan ja muuan on kysynyt, josko niitä olisi myytäväksi asti. Varmaan olisikin, mutta ehkä yritän saada ne varastoitua jonnekin kulmaan.

Ilman Joukon klapikonetta ja traktoria tämäkin hanke olisi kuivunut kasaan ja tyhmä-tommi hakkaisi halkoja tylsällä kirveellä tästä eteenpäin joka ikinen ilta aina vuoteen 2014. Jouko ansaitsee julkisen kiitoksen lisäksi palkkion, jota en ole vielä keksinyt. Jotain ruhtinaallista kumminkin.

Mykistävän hieno vehje tuollainen Pilkemaster 30on. Kaikki jotka surisee, kolisee ja pärisee toimii muutenkin. Yllättävän helppo käyttää, vaikka pavlovin koiratkin todennäköisesti oppivat nopeammin välttämään kivun aiheuttajaa kuin minä. Kun päivän aikana onnistuu nojaamaan paljaalla pohkeella n. 40 kertaa kiehuvaa hydrauliöljyä sisältävään peltisäiliöön, luulisi oppivan. Vaan ei opi. Kaikki sormet, varpaat ja raajat sentään on vielä. Olen muuten sitä mieltä, että jokaisella miehellä pitäisi olla tuollainen traktori, vaikkei sille liiemmälti käyttöä olisikaan.

Kyl joku johndeere pitäis olla itelläki.

Edellisiin talkoisiin ei kauheesti innokkaita ilmoittautunut :) Klapien kanssa kaavailin jonkinlaisia, mutta tehdään tällä kertaa niin päin, että te kerrotte millaiset talkoot pitäisi olla, jotta väkeä tulisi.

Puutarhasuunnittelua

Tyvestä puuhun ja sitä rataa. Nyt alkaa myös puutarhasuunnitelma hahmottua. Koska päähäpinttymä on japanilainen puutarha, sehän tehdään. Ja taas turvauduttiin ammattiauttajaan: Mikko the Puutarhuri (eri Mikko kuin puunleikkaaja) vietti päivän tontilla fiilistelemässä ja parhaillaan miettinee kasviluetteloa. Siitä lisää kun saadaan lista kouraan.

Japanilainen puutarha tulee tien puolelle, eli alhaalta katsottuna talon vasemmalle puolelle, joka on ilmansuuntana pohjoiseen.

Koska Suomen kesä on niin lyhyt, japanilainen puutarha sopii tänne hyvin. Sen suunnittelussa mietitään myös, miltä kasvit näyttävät eri vuodenaikoina - ja että puutarha on esteettinen myös silloin kun aurinko ei paista

Talon alakertaan, saunan yhteyteen tulee Furo, josta aukeaa näkymä suoraan japanilaiseen puutarhaan. Tällaista fiilistä haetaan, joskin kooltaan vähän pienempänä.

Etelän puolelle tulee oleskelupiha ja Mikon spesiaali, perhosbaari. Tontin eteläreunalle istutetaan pitkä syreeniaita, ehdottomasti kuulemma Pälkäneen kantaa.

Tuntuu taas kerran siltä, että tämäkin suunnittelu on hyvä tehdä jo tässä vaiheessa; lähinnä siksi, että osataan siirtää maamassat ja kaivuuhommissa eteen tulevat isot kivet oikeisiin paikkoihin tontilla – eikä ainakaan teoriassa tarvitsisi lähteä ajamaan maata tässä vaiheessa pois ja vuoden päästä tuodaan samanlaista kamaa kuorma-autolasteittain takaisin. Tämä on siis tarkoitus, edellyttäen että tontille kulku ja materiaalilogistiikka ei mene sekaisin kasojen takia. Siinä saattaa rakentajien hermot olla koetuksella, jos mistään ei saa ajaa tai tavaraa ei saa varastoida kun keltanokkarakentajat haluaa tehdä puutarhan ennen taloa.

Saha soi

Viime tiistaina saatiin tontin raivaus käyntiin. Joskus keväällä ajattelin, että äkkiäkös muutaman koivun itsekin kumoaa – jos ei muuta niin vanhoilla meriiteillä.

Tältä näytti ennen kuin yhtään puuta oli kaadettu

Näin jälkikäteen ajatellen ainut järkevä tapa oli ottaa sinne Tmi Mikko Pajuniemi hommiin.

Parissa tunnissa 13 isoa koivua oli kaadettu tarkasti niin, että naapureille, ajoneuvoille tai ylipäätään millekään olisi koitunut vahinkoa. Tunkin avulla Mikko sai puut kellahtamaan juuri sinne, mihin haluttiin. Edes vaimon istutukset ei kärsineet ja onnistuimme säilyttämään muutaman kauniin nuoren tammen, jotka olisi tarkoitus siirtää tontilla uuteen paikkaan kun kaivuri tulee paikalle.

Olin tilaamassa klapikonetta seuraavaksi aamuksi, mutta siinä vaiheessa kun tontti näytti siltä, että vihainen trombi olisi pyöritellyt kasvustoa täydellä voimallaan, jätin puhelun klapimiehelle soittamatta  ja otin napakan otteen Stihlistä.

Valon määrä tontilla lisääntyi merkittävästi

parikymmenmetristen koivunrunkojen karsinta on ihan pikku juttu

Kesälomaansa viettävien naapurien riemuksi moottorisaha on laulanut viikon jokaisena päivänä aamusta iltaan. Vielä näkyy hymyä rajan takana, mutta jos tässä vielä kauan menee, voi olla että posket alkaa kiristyä ja hymystä tulee irvistys.  Joka aamu huijaan Tyhmä-Tommin uskomaan, että nyt ollaan jo voiton puolella. Hah, ei olla.

"Kyl se tästä"

 

Eilen sain talkooapua, jota ei edes tarvinnut maanitella. Kaverini Jouko tykkää puuhommista ja tuli päiväksi sahaamaan. Startti oli just kirkonmenojen aikaan ja neljään mennessä kaikki rungot oli pätkitty. Nyt on enää ”pikkuhomma”, että saadaan pätkät kannettua yhteen kasaan odottamaan klapikonetta. Ehkä sen vuoro on viimein ensi sunnuntaina.

Polttopuita tulee vuosiksi eteenpäin. Laskeskelin, että nelisenkymmentä hiettokuutiota yhteensä.Jahka kaikki saadaan pätkittyä, "enää" klapitus ja polttopuiden roudaaminen tontille sellaiseen nurkkaan, ettei kasat ole rakennustöiden tiellä. Ensi sunnuntaina olis talkoot.. anyone? :)