Viikonloppu meni katonrajassa yhdessä Kimmon kanssa. Tyttären kummisetä nakitettiin talkoisiin pahaa aavistamatta. Lopputuloksena syntyi sata neliötä rimakattoa. Nyt kun se on valmis, ei tarvitse enää selitellä kenellekään, miksi sellainen haluttiin. Omasta mielestä se on klassikko ja parasta Alvar Aallon aikakaudelta. Käsittelemätön, oksaton mäntyrima on niin arkisen kuuloinen juttu, että joskus kauan sitten kun idea ensimmäistä kertaa tuli, vaimoa piti vähän taivutella asian taakse. Ettei näyttäisi mökiltä. No, ei näytä. Tuollaisenaan rimakatto tuntuisi huutavan muutamaa Aallon mööpeliäkin, mutta ainakaan ihan vielä sellaisia ei ole tilauksessa. Idea on jo olemassa olohuoneen sisustukseen ja se on jotain ihan muuta kuin Aaltoa, mutta siinähän jännitätte. Se paljastetaan vasta tuonnempana.
Ai niin, Kimmon työpanoksen arvoa nostaa entisestään se, että herralla on keskivaikeahko korkean paikan kammo, josta kuulin tosin vasta kun kattoa oli hyvä tovi tehty. Respect.
Saa nähdä, onko viimeinen meidän tekemä rimakatto, kyselyitä on jo tullut.
-
- Kuvassa vasemmalla uskollinen raksakoira Ensio Itkonen.
home@mathildedal 