Taas meni viikko melkein ilman ammattilaisia. Oman työn osuutta verottivat oikeat työt, joten ainut joka todella ahkeroi oli kesälomansa viimeistä viikkoa viettävä vaimokulta. Onneksi edes joku tekee jotain.
Rakennusalalla on näemmä joku ihme tapa olla tulematta paikan päälle sovittuna aikana. Tästä käytännöstä tervetulleen poikkeuksen tekevät timpuri-Heikki ja sähkäri-Rolle. Muiden kanssa ollaan odoteltu, soiteltu perään, saatu lupaus ”huomisesta” ja sitten taas ”huomisesta”. Ikkunatilaus tehtiin maaliskuun alussa ja tällä viikolla tuli taas yksi puuttuva ikkuna – ehkä ensi viikolla tulee se viimeinenkin. Kiintokalusteista tuli osa kesäkuussa ja asentaja laittoi paikalleeen ne, jotka pystyi. Lopuista ei olla kuultu mitään. Putkimiestä on odotettu pari viikkoa. Kaivurin piti tulla torstaina, ei tullut vielä perjantainakaan. Se, että aikataulut kusee ei tule yllätyksenä, mutta jotenkin käsittämätöntä on, että kukaan ei vaivaudu soittamaan ja ilmoittamaan viivästyksestä, yllättävästä esteestä, maanvyörystä, tulvasta, sodasta tai mistä tahansa syystä. Sellainen vetää kyllä sanattomaksi. Jo on perkele, että ei voi tarttua puhelimeen ja kertoa että ”ikkunoiden ensimmäinen satsi meni munilleen, laitamme uudet työn alle ja pahoittelemme aiheutunutta harmia. Kas tässä, pieni rahallinen hyvitys” tai että ”En halua luvata mitään tälle viikolle, mutta tulen heti ensi viikon alussa. Ja koska lupaan, tulen myös.” tai ”Ajanhallintani on surkeaa enkä osaa hoitaa asiakkaitani tarpeeksi hyvin. Teen vielä nämä ja lupaan sitten lopettaa ja etsiytyä hommiin, joissa ei tarvitse sitoutua aikatauluihin”. En voi olla vertaamatta omaan työhöni: jos toimisin noin, olisin todennäköisesti vailla työtä ja maine olisi mennyt.
Missä näille jampoille opetetaan, että tilaaja on välttämätön paha, jota kohtaan ei ole ilmoitusvelvollisuutta jos aikatauluissa tapahtuu muutoksia? Luulisi, että se kuuluu ihan hyvään käytökseen. Pitää varmaan alkaa toimia samalla tavalla siinä vaiheessa kun laskua pukkaa postilaatikkoon: ”Ai se lasku? No tässä tuli nyt väliin muutama muu lasku, mutta katsotaan jos ensi viikon loppupuolella saataisiin tämä mahdollisesti maksuun. Niin, en voi tietenkään varmaksi sanoa, kun huomenna tai keskiviikkona voi tulla postin mukana pari uuttakin”.
Oma aikaansaannokseni tällä viikolla on alla olevassa kuvassa: porraskäytävän rimakatto on valmis. Samaa materiaalia tulee viikonloppuna työhuoneen kattoon ja jos aikaa jää, aloitan myös olohuoneen katon tekemistä. Ensin kattoon niitataan musta suodatinkangas, jonka päälle aletaan napsia hakasnaulaimella 43 mm rimoja 20 mm raolla. Sopiva rakotulkki on 20 mm sähköputki. Rima on käsittelemätöntä, oksatonta mäntyä ja tummenee tuosta jonkin verran. Idea tuli suoraan 60-luvulta. 
home@mathildedal 