Hevosmiesten tietotoimisto

Tähän asti opittua: kaikilla on mielipide, mutta harvalla on tietoa.

Rakentaminen etenee hyvää vauhtia, jota on hidastanut ”pikkuinen” suunnitteluvirhe. Kun perustukset saatiin valmiiksi ja ontelolaatat asennettua, timpurimme Heikki (by the way, ammattilainen ihan omaa luokkaansa arvosanalla 10+++) pääsi aloittelemaan runkoa. Oli mukava saada soitto kesken työpäivän, että ”tänne ja äkkiä! Ei, ei ole hätä, mut ihmetellään”. Eikun autoon ja Mathildedaliin. Ja toden totta, siinä seistiin ja ihmeteltiin eri paria olevia ylä- ja alakertaa. Vituttikin hetken niin, ettei suoraan nähnyt. Ei tarvitse olla Einstein voidakseen sanoa, missä virhe on alunperin syntynyt. Koska tätä lukua ei olla täysin vielä loppuun käsitelty, tämä tällä erää tästä aiheesta.

Onneksi oli Heikki, jotta homma saatiin korjattua ilman isompia kompromisseja tilankäytössä – ja mikä tärkeintä, rakenteellisesti oikein. Sen varmisti vielä osaltaan Seppo, toinen peruskallio. Suunnitteluvirhettä ei siis seurannut rakennusvirhe. Aikaa tärvääntyi vähän, työtä vähän enemmän ja ratakiskoa riittävästi. Jos polttaisi tupakkia, noinkohan olisi kartsa riittänyt.

Matkan varrella on kyllä kohdannut monennäköistä ”asiantuntijaa”. Yhden käden sormiin mahtuvat ne, joihin voi varauksetta luottaa. Muut ovat  jonkin sortin hevosmiehiä, joilla on kyllä mielipide ja näkemys joka asiaan mutta eivät sitten kanna mitään vastuuta sanomisistaan tai tekemisistään. Tässäpä esimerkki: ollaan syksystä mietitty vaihtoehtoa maalämmölle, jonka kustannukset hevosmiesten puheissa vaikuttivat nousevan juuri tällä alueella huimiksi peruskallion syvyydestä johtuen, kun taas toiset oli varmuudella sitä mieltä, että maalämpö on paitsi paras myös edullisin lämmitysmuoto ihan missä vaan. Mikään lausunto ei perustunut varsinaisesti mihinkään, mutta tietyt seikat tukivat ensin mainittua, joten olemme nyt sitten päätymässä Normathermin vesikiertoiseen takkaan ja aurinkokeräimiin, joilla lämmitetään isoa varaajaa. Varalla on myös sähkövastukset, joilla saadaan vesi lämpimäksi silloinkin kun ei aurinko paista tai ei ole mahdollisuutta poltella klapeja. Ja kuinka ollakaan, ensimmäinen hevosteli paikalle kertomaan kuinka se nyt ei ainakaan toimi käytännössä: puuta pitäisi tuoda rekkatolkulla ja aurinkokin paistaa Suomessa vaan kesällä alle kuukauden. Tilannetta vähän hankaloittaa se, että noista takoista ei ole kovin paljon käyttökokemuksia Suomessa (Saksassa niitä on kehitetty 30 vuoden ajan) ja ihan kaikki täkäläiset LVI-suunnittelijatkaan eivät ole perillä niistä. Aurinkoenergiasta puolestaan on paljon tutkittua tietoa, johon voi jonkin verran nojautua. Meidän tapauksessa suunnittelija on sentään kiinnostunut aiheesta, joten häneltä saanemme viimein objektiivisen näkemyksen asiaan. Samalla mietitään myös talon jäähdytyskuvio uudelleen; musta peltitalo kun voi olla lämmin hellepäivänä. Huomenna saadaan yhdeltä luotettavalta taholta arvio maalämmöstä ja lopullinen päätös pitäisi tehdä tämän viikon aikana.

Ikkunat on tilattu. Lepolan puusepät toimittaa suurimman osan yläkerran ikkunoista ja terassin ison liukuoven, jotka ovat kaikki öljyttyä lehtikuusta. Muut ikkunat tulevat Lammin ikkunoilta.

Tässä vielä muutama kuva työn etenemisestä.